Lumilautasiteiden säätö lautailutyylin mukaan on halvin tapa saada laudasta enemmän irti, koska se ei maksa mitään ja muuttaa silti koko laudan tuntuman. Samat siteet voi säätää niin, että ne toimivat Talman railla tai Rukan puuterissa. Tehdasasetuksilla ne eivät toimi kunnolla kummassakaan. Tämä artikkeli käy läpi stance-leveyden, sidekulmat, highbackin kallistuksen, keskityksen ja hihnat. Lopuksi on esimerkkiasetukset jibbaukseen, all-mountain-lautailuun ja freerideen.
Mitä lumilautasiteiden säätö käytännössä tarkoittaa
Säädettäviä kohtia on viisi: stance-leveys, sidekulmat, setback eli siteiden paikka laudan keskikohtaan nähden, highbackin forward lean sekä hihnojen ja kantapääkupin asento. Jokainen vaikuttaa siihen, miten voima siirtyy jalasta kanttiin.
Kokenut myyjä katsoo ensin lautaa ja kiinnitysjärjestelmää. 4×4- ja 2×4-reikäkuvioissa disc-levyä siirretään reiästä toiseen. Burtonin Channel-järjestelmässä siteitä voi liu’uttaa portaattomasti. Samat periaatteet koskevat myös step-on-siteitä, vaikka niissä hihnoja ei säädetä. Erot on kuvattu tarkemmin artikkelissa step-on-siteet ja perinteiset ratchet-siteet.
Työkaluksi riittää Pozidriv PZ3 -ruuvimeisseli tai 10–20 euron sidetyökalu. Kiristä ruuvit ristiin, äläkä väännä voimalla, koska liian kova kiristys voi rikkoa laudan insertin.
Stance-leveys ja setback eri tyyleissä
Lähtökohta on hartioiden leveys. Nyrkkisääntö on noin 0,3 × pituus, eli 175-senttisellä lautailijalla noin 52–54 cm siteiden keskikohtien välillä. Useimpien lautojen suositeltu reference stance osuu samalle alueelle.
Parkkiin ja jibbaukseen stancea levennetään tavallisesti 1–3 cm. Leveämpi asento antaa tasapainoa pressien ja rail-slidejen aikana ja pehmentää alastuloja. Siteet laitetaan tarkalleen keskelle, jotta lauta käyttäytyy samoin molempiin suuntiin. Suomen parkkikulttuuri on rakentunut juuri tämän ympärille. Enni Rukajärven ja Roope Tonterin kaltaiset laskijat ovat kasvaneet lyhyillä etelän rinteillä, joilla sessiot kuluvat railien ympärillä.
Freeride-lautailussa tilanne kääntyy. Siteitä siirretään taaksepäin 1–3 cm tai reiän verran setbackia, jotta kärki nousee syvässä lumessa. Stance voi olla hieman kapeampi, koska kapeampi asento tekee pitkistä käännöksistä sulavampia. Poikkeus on directional-muotoiltu lauta, kuten Jones Mountain Twin tai Lib Tech Orca: niissä setback on jo valmiina reikäkuviossa, eikä sitä tarvitse lisätä.
Sidekulmat: duck, forward vai jotain siltä väliltä
Kulmat ilmoitetaan laudan poikittaisakseliin nähden. Plusmerkki tarkoittaa, että varpaat osoittavat kulkusuuntaan. Aloittelijalle ja all-mountain-lautailuun toimiva pohja on +15° / –6°, jolla switch-lasku onnistuu mutta etujalka ohjaa selvästi.
Freestylessä ja jibbauksessa suositaan symmetristä duck-asentoa, esimerkiksi +15° / –15° tai +12° / –12°. Silloin lasku kulkee samalla tavalla molempiin suuntiin. Freeridessa ja nopeassa carvauksessa molemmat jalat käännetään eteenpäin, esimerkiksi +21° / +6°, jolloin lantio kääntyy menosuuntaan ja käännöksiin saa voimaa.
Rajatapaus on leveä jalka. Jos monon koko on 46 ja lauta kapea, jyrkät kulmat estävät varpaiden ja kantapään osumisen lumeen. Tässä tilanteessa kulmat kannattaa määrittää kengän koon perusteella eikä tyylin. Asiaa käsitellään tarkemmin artikkelissa aluslevyt sidoksessa – stance-leveys ja kulma.
Highbackin kallistus ja kiertokulma
Forward lean kertoo, kuinka paljon highback on kallistettu eteenpäin. Jibbaukseen sopii 0–5°: nilkka liikkuu vapaasti, ja buttereita sekä tweakkeja on helppo tehdä. All-mountain-lautailuun sopii 5–10°. Freeridessa ja jyrkillä Levin tai Ylläksen rinteillä 12–18° antaa nopeamman kantapääkäännöksen ja pitää lautailijan paremmin valmiusasennossa.
Moni unohtaa highback rotationin. Highback kannattaa kääntää laudan kantin suuntaiseksi. Jos highback osoittaa suoraan sidekulman mukaan esimerkiksi +21° asennossa, tuki kohdistuu väärään kohtaan ja kantapääkäännös tuntuu vetelältä.
Hihnat, kantapääkuppi ja keskitys
Hyvin säädetty side keskittää monon laudan leveyssuunnassa. Varpaiden ja kantapään yli menevän osan pitäisi olla suunnilleen yhtä suuri. Tämä säädetään kantapääkupin reiästä tai siirtämällä siteen pohjalevyä. Esimerkiksi Union Force (noin 280–320 €) ja Burton Cartel (noin 300–350 €) tarjoavat tähän useamman säätöasennon.
Säätöjärjestys, jota ammattilainen käyttää:
1. Aseta monon kanta tiukasti kantapääkuppia vasten ja katso ylityöntö molemmilta puolilta.
2. Siirrä kantapääkuppia tai siteen pohjaa, kunnes ylityöntö on tasainen.
3. Säädä nilkkahihnan pituus niin, että ratchet osuu hihnan keskivaiheille.
4. Aseta varvashihna joko toe cap -tyyliin varpaiden päälle tai perinteisesti niiden yli.
5. Tee koelasku ja tarkista ruuvit 2–3 laskun jälkeen.
Hihnojen asento riippuu myös tyylistä. Parkissa nilkkahihnan voi pitää hieman löysempänä, jotta nilkka liikkuu. Freeridessa hihnat kiristetään tukevammiksi. Siteen oma jäykkyys ratkaisee kuitenkin enemmän. Siitä kerrotaan lisää artikkelissa lumilautasiteiden valinta – jäykkyys ja istuvuus.
Myytti: mitä tiukemmalle, sitä parempi kontrolli
Moni aloittelija kiristää hihnat viimeiseen hampaaseen asti ja olettaa, että kontrolli paranee. Näin ei käy. Liian kireä nilkkahihna painaa jalkapöydän hermoja ja verisuonia, ja jalka puutuu jo 20 minuutissa. Levillä tammikuun –20 °C pakkasessa varpaat myös kylmettyvät nopeasti.
Oikea kireys on sellainen, että kantapää ei nouse kupista kantapääkäännöksessä mutta verenkierto toimii. Monon pitää pitää jalka paikallaan, eikä sidettä tarvitse kiristää kompensoimaan löysää monoa.
Yleisimmät virheet siteiden säädössä
Ensimmäinen virhe on, että säädöt jätetään kaupan tehdasasetuksiin. Monet paketit toimitetaan asetuksella 0° / 0° tai satunnaisilla kulmilla, joilla ei lasketa mitään tyyliä hyvin.
Toinen virhe on vasemman ja oikean jalan sekoittaminen. Regular-lautailijalla vasen jalka on edessä ja goofy-lautailijalla oikea. Jos siteet asennetaan väärinpäin, ensimmäinen päivä Tahkolla kuluu kaatuillessa ennen kuin syy löytyy.
Kolmas virhe on ruuvien tarkistamatta jättäminen. Löystynyt ruuvi alkaa kolista, ja disc-levy voi kiertyä kesken laskun. Tarkista ruuvit kauden alussa, pakkasen ja lämpimän vaihtelun jälkeen sekä aina lentomatkan jälkeen.
Siteitä ja monoja kannattaa kysyä nimenomaan lumilautailukaupasta. Lasketteluvälineet kuuluvat laskettelukauppoihin ja maastohiihtovälineet hiihtokauppoihin, eikä niiden myyjä välttämättä tunne siteiden säätöjä.
UKK
Kuinka usein lumilautasiteiden säätöjä pitää muuttaa?
Perusasetus pysyy yleensä koko kauden. Säätöjä muutetaan, kun lautailutyyli vaihtuu esimerkiksi hiihtolomaviikon Lapin-reissulla puuterilumeen tai kun monot vaihtuvat. Ruuvit kannattaa tarkistaa 3–4 lautailupäivän välein.
Voiko samoilla siteillä lautailla sekä parkissa että off-pistessä?
Voi, jos siteet ovat keskijäykät, kuten Burton Mission tai Nitro Team. Parkkiin käytetään duck-kulmia ja keskitettyä asentoa. Off-pisteen päiviksi siteitä siirretään yhden reiän verran taaksepäin ja forward leania lisätään muutamalla asteella.
Mikä on hyvä aloitusasetus aloittelijalle?
Aloittelijalle sopii stance-leveys noin hartioiden levyiseksi, kulmat +15° / –6°, siteet keskelle ja forward lean 5°. Tämän pohjalta voi muuttaa yhtä asiaa kerrallaan.
Viimeinen vinkki ennen rinteeseen lähtöä
Muuta vain yhtä säätöä kerrallaan ja tee sillä ainakin 3–4 laskua ennen seuraavaa muutosta. Jos kulmat, stance ja forward lean muuttuvat yhtä aikaa, on mahdotonta tietää, mikä muutos auttoi. Kun laskee Serenassa tai Messilässä lyhyitä iltasessioita, puhelimen muistiinpanoihin kannattaa kirjata toimivat asetukset. Niitä tarvitaan viimeistään silloin, kun siteet vaihdetaan uuteen lautaan.